Äsken Kiinassa, nyt Suomessa, kohta häissä

Jostain syystä uni ei tullut silmään viimeisenä reissuyönä ja nukuin tunnin verran. Ehkä tappelu hotellin wifin kanssa nosti adrenaliinit niin pintaan, että nukkumatti pelästyi. Ei siis tuottanut mitään ongelmaa nousta klo 5. Lentokentällä oltiin jo ennen seitsemää. Taas aiheutettiin hämminkiä "yhden laukun politiikalla", kun lähtöselvityksessä tingattiin koko ajan toista laukkua. Pyydettiin ihan paikallisopaskin paikalle, joka oli yhtä hämmästynyt. Mitähän ne sanoo sitten, kun lähdetään pelkillä repuilla? Se olisi haaveena. Ihmeellinen kenttä muuten Shanghaissa, kun oli parfyymiä, meikkiä, leluja ja viinaa, mutta vesipulloa ei meinannut löytyä mistään.

Lento kesti 10 tuntia ja meni ihan kivuttomasti. Etenkin siihen nähden, että nytkään ei nukuttanut. Petri onneksi veti hyvät päikkärit ja voitti näin autokuskin paikan. Osalle lentoemännistä suosittelen tosin alanvaihtoa. Kaikille ei tuntunut olevan selvää, että he ovat ASIAKASPALVELUammatissa ja että keskinäiset erimielisyydet kannattaa selvitellä muualla kuin koneessa. Tuli kulttuuriakin eli sivistin itseäni Kaurismäen leffalla Laitakaupungin valot.

Loppumatkasta tein vielä täydellisen juhlameikin, koska suunnataan nyt suoraan kummityttöni Sannin häihin Keravalle. Siis niin täydellisen kuin rajauskynällä, ripsarilla ja puuterilla pystyy. Juhlavaatteet odottaa autossa ja poiketaan jonnekin tien varteen vaihtamaan ne. Pyydän jo etukäteen anteeksi morsiusparilta ja juhlavierailta, jos ei olla ihan 100% juhlakunnossa - fyysisesti eikä psyykkisesti. Ei kuitenkaan mietittykään, että jätettäisiin väliin.

Nyt siis Suomessa, mutta kotona vasta illalla myöhempään. Nuppu on varmaan siivonnut kodin ja ostanut jääkaapin täyteen ruokaa. Varmaan!

Propagandaa kerrostalon kellarissa

Perjantai oli viimeinen kokonainen lomapäivä ja myös vapaapäivä! Kyllä me sekin ohjelmoitiin Timon, Raijan ja Pian kanssa, että ei nyt ihan lorvailuksi mennyt. Klo 9 treffit aulassa ja metroon. Nyt jo ihan ammattilaisina lippuautomaatille ja porteista läpi sujuvammin kuin itse kiinalaiset. Täällä metrokortit on ihania! Me saatiin kaikki erilaiset. Harmi kun ne pitää työntää sinne myllyyn, että pääsee ulos. Muuten olisivat hyvää kirjanmerkkiainesta.

Metrolla mentiin tois puol jokkee eli Pudongille. Sinne mihin korkeimmat pilvenpiirtäjät on rakennettu. Ja jos ei eilen aammusta ollut ihmisiä liikkeellä, niin tänään OLI. Koko Shanghai oli siellä Pudongilla. Ei tullut mieleenkään jonottaa mihinkään näköalatasanteelle. Taisteltiin tiemme ulos metrosta ja tien yläpuolelle rakennetulle pyöreälle kävelysillalle. Voi sitä kiinalaisten ja selfietikkujen määrää.

Käytiin kävelemässä rantabulevardilla ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Me tilattiin just tällainen sää. Rannalla oli välillä aivan karmea haju ja me luultiin, että se tuli rantamudasta. Selvisi kuitenkin, että se tuli grillilokojuista, joissa grillattiin jotain juuston näköistä. Kuka sellaista voi syödä? Olen kuullut että durian niminen hedelmä haisee niin pahalta, että esim. Singaporessa sitä ei saa viedä metroon, mutta näyttääkö se juustolta? Voiko sitä grillata??

Käytiin vielä 10-kerroksisessa ostoskeskuksessa lähinnä ihmettelemässä. Petri osti pari t-paitaa E-liikkeen alennusmyynnistä. Tosi eksoottista. Syötiin todella paikallisesti Burger Kingissä. Sitä varten voi tulla Kiinasn asti. On kokeiltu. Kun kerran Nupulle tuli luvattua, niin etsittiin Propaganda Poster Art Centre eli propagandajulistemuseo ja kauppa samassa yhteydessä. Museo oli hieman erikoisessa paikassa eli kerrostalojen keskellä, yhden talon kellarissa! Porttivahti arvasi kysyvästä ilmeestä mitä etsitään ja iski käyntikortit käteen. Kyllä se sieltä löytyi. Kolme huonetta täynnä julisteita ja pieni kauppa. Ei yhtään kiinalaista asiakasta. Ei voi kertoa ostettiinko mitään, kun jos Nuppu erehtyy tänne blogiin.

Illalla käytiin jäähyväisillallisella kaikki 11 ja Taisto. Kiinalaista mättöä kiskottiin pyörivästä pöydästä, tarjolla oli mm. ankan kieltä. Mun silmääni siinä oli jänteitä ja pieni nuppineulanpään kokoinen liha. En syönyt. Muuten OK. Vähän oli jo haikea tunnelma...

Illan päätti akrobattiesitys, jolta en odottanut oikein mitään mutta se yllätti. Positiivisesti. Lopussa oli surmanajajia metallihäkissä = pallossa. Siinä vaiheessa, kun oli 5 miestä moottoripyörineen sisällä päristelemässä, ajattelin että tässä ei hyvin käy. Kun sinne änkesi kerralla vielä kolme miestä LISÄÄ, niin sydän melkein pysähtyi. Mutta niin ne vaan siellä suhasivat, vaikka pallo oli halkaisijaltaan arviolta 6 metriä. Petrin arvio eli melko luotettava.Nyt pitäisi mennä pakkaamaan, herätys klo 5.00. Tappelin ensin lähtöselvityksen kanssa, kun hotellin wifi on ihan PASKA! Marssin conciergen (vai mikä heppu se on) koneelle, mutta eipä se yhtään sen nopeampi ollut. Sanoin kylmän viileästi "Thank you. I will write a letter to your manager". Poika oli ihan onnessaan! Toivoo varmaan itsekin parempaa nettiyhteyttä.

Sadetta saatiin Shanghaissa

Torstai aamu valkeni sateisena. Ensimmäinen sadepäivä koko reissulla. Oli se hyvä että saatiin sadetta, ukun muuten olisi raahattu sateenvarjot ihan turhaan. Lämmintä riitti silti t-paita kelin verran. Ja farkkuja en periaatteessa laita jalkaani, kun subtrooppisella vyöhykkeellä ollaan. Aamupalalla munakkaan paistaja vielä nukkui, mutta koneesta sai kohtalaista cappucinoa. Kyllä sillä päivä käyntiin saatiin.

Aamun ensimmäinen kohde oli Yu Yuanin puutarha keskellä kiinalaiskorttelia. Kiinalaiskorttelia on enää muutama kadunväli, vaikka Kiinassa ollaan. Erikoista. Vanha, mutta periaatteessa feikkirakennelma vesiaiheineen, tekovuorineen ja upeine rakennuksineen. Vanhoja ystäviämme karppejakin uiskenteli lammikoissa ja hyvin näytti uruoka maistuneen. Olimme suomalaisina tietenkin ajoissa eli ensimmäinen turistiryhmä porttien takana klo 8.30.

Oppaamme Taisto oli ihan fiiliksissä, kun pääsimme ihan typötyhjään puutarhaan. Meitä oli peloteltu kansallispäivän aiheuttamalla ryysiksellä, mutta ihmisiä ei ollut juuri missään. Tai se nyt on ehkä liiottelua, ettei ketään olisi, mutta hyvin sekaan mahtui.

Yu Yanin jälkeen mentiin katsastaan Xintiandi. Vanhoihin rakennuksiin oli tehty putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Täältä löytyi jo terassikulttuuriakin, mutta tihkusade ei innostanut paljon olutta nappaileen. Ehkä vähän liian fiiniksi viilattua mun makuuni. Hinnatkin Suomen tasoa.

Lounaalla käytiin koko ruhmä ravintolassa, jossa chiliä oli kaadettu ruokiin reilummalla kädellä. Riisi katosi hetkessä, kun kaikki yritti löytää edes yhden ruuan missä ei olisi chiliä. Alahuuleen sai ilmaiset täytteet. Ei tarvi kauneiskirurgiaa enää. Ja käytiinhän me silkkimyymälässä katsomassa silkin valmistusta ja shoppailemassa. Tai me siis ei ostettu mitään, mutta moni osti peittoja ja tyynyjä. Halpoja ja hyviä kuulemma. Täällä sellaisia voi vielä olla.

Päiväunien jälkeen testattiin Shanghain metro. Sadekin oli tauonnut ja aurinko änkesi esiin. Onnistuttiin ostaan liput automaatista: ensin valittiin oikea linja (2), sitten pysäkki mihin mennään ja montako lippua (5). Kone ilmoitti summan ja setelit sisään. Voi kun oli helppoa. Matkalla hintaa vähän alle 50 senttiä.

Mentiin pääostoskadun päähän eli Nanjing roadille. Ja siellähän se kaikki väki oli! Todellakin KAIKKI. Melkein ahdisti, joten mentiin kahville & jätskille lievittään ahdistusta. Kyllä vähän helpotti.

Laskeskeltiin kartalta, että hotellille on n. 4 kilometriä, joten päätettiin kävellä takaisin hotellille. Osa Nanjing-kadusta on kävelykatua ja kun se loppui, niin väki pikkuhiljaa väheni - onneksi. Patikoitiin sitten tasaisen tappavaa tahtia pää ihmetyksestä pyörällääm, Liikkeitä oli Chanelista Cartieriin ja Burberrystä H&M:ään. Yhdessä vaatekaupassa käytiin, mitään ei tarttunut mukaan.

Illalla lähdettiin viiden porukalla parin korttelin päähän syömään Macau-ravintolaan. Matkalla näki vähän naapurustoakin. Säkällä valittiin loistopaikka. Tilattiin sen seitsemää sorttia, ihan kirjaimellisesti. Seitsemän ruokalajia maksoi 380 yuan eli kympin verran. Raijan mittarin mukaan olisimme kävelleet tänään 18 kilometriä. Tämä on melkein kuin ASLAK-kuntoutuksessa olisi. Huolletaan pää ja ruumis.

Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Shanghaissa. Lauantaina aamuna lähtö onkin sitten jo kuudelta. Ei oikein usko, että reissu on näin lähellä loppua... Mutta otetaan kaikki irti viimeiseen saakka!

Shanghain valot

Käytiin aamulenkillä hyvästelemässä Guilin. Puistoissa oli mummoja ja pappoja  aamujumpalla. Oli rytmikästä kimppajumppaa, jossa musiikki tuli isosta kaiuttimesta ja satavuotias mummo löi vielä lisää rytmiä marakasseilla. Oli rauhallista tai chitä, paritanssia ja kuntoilulaitteita. Tää olis mun maa! HEH HEH! Aamupalan jälkeen taas bussiin, lentoasemalle ja kohti Shanghaita. Tällä reissulla ei ainkaan ole vapaa-ajanongelmia. Aivotkin voi laittaa narikkaan. Kyllä Taisto kertoo mihin mennä ja mihin aikaan. Total relaxation!

Lento ei mennyt ihan niin kuin strömsöössä. Istuttiin koneessa kentällä pari tuntia, kun koneessa oli "mechanical problem". Tuli koettua sekin, että lentoateria (yllättäen kanaa ja riisiä) syötiin jo ennen koneen nousua! Mitään juomia ei ehditty tarjoileen, vaan juomat tuli vasta lennon aikana. Koneessa myös kuulutettiin, että kaikki jotka häiritsevät lentoa "tarttumalla exit-oviin, tupakoimalla koneessa" tms. tuomitaan Kiinan lakien mukaiseen rangastukseen. Ja sitten lueteltiin kymmenen eri lakia. Ei uskallettu sitten pistää tupakaksi.

Shanghaihin saavuttiin sitten kaksi tuntia myöhässä. Shanghaissa on asukkaita yli 20 miljoonaa ja keskusta-alueellakin asuu 9,5 miljoonaa. Siihen nähden liikenne oli yllättävän sujuvaa ja ilma puhdasta. Teitä oli rakennettu parhaimmillaan viiteen kertokseen. Kun loppuu maa, pitää rakentaa ylöspäin - sekä tiet että talot. Kentältä lähdettiin suoraan Shanghain rantakadulle Bundille. Ja kyllä siinä msisemassa oli nokialainen ihmeissään... Olisi ollut kyllä turkulainenkin.

Bund on joen rannan rantakatu, vähän niin kuin piiiiitkä terassikatu. Väkeä oli riittävästi, samoin poliiseja. Voihan täällä olla muulloinkin paljon poliiseja, mutta ei kai niitä nyt joka päivä sadoittain Bundilla parveile? Huomisella kansallispäiväll lienee osuutta asiaan. Bundia reunustaa kymmeniä historiallisia rakennuksia.Joen toisella puolella on uudempi Shanghai pilvenpiirtäjineen.

Päästiin iltaristeilylle joelle ja mentiin heti VIP-puolelle joka maksoi 30 yuania extraa (n. 4€). Siihen hintaan sai taitettavan muovituolin, tölkin olutta ja pussim sipsejä. Rahvaan ouolella olisi pitänyt seisoa koko risteilyn ajan. Eli vajaan tunnin. Kuka sellaista nyt jaksaisi. Hyvä diili. Risteily oli kyllä UPEA! Ihan parhaita tällä reissulla. Kuvat kertokoon edes jotain. 

Risteilyn jälkeen majoituttiin hotelliimme Equatorial Shanghaihin. Hyvää oli se, että huone on 19. kerroksessa, ikkunaa lähes koko seinä. Huonoa se, että Taiston kehuma baari oli kiinni, rahanvaihtoautomaatissa surkea kurssi ja ilmainen netti vaan aulassa. Törkeetä! Huoneeseen saisi netin maksamalla lähes 20€ päivässä. En todellakaan maksa. Pitää sitä nyt jotain periaatteita ihmiselllä olla.

Risteilyllä

Sheratonin aamupala oli painajaismainen. Pääleppäin kaikki näytti hienolta, mutta... Satoja ihmisiä sillit suolassa, kaikkea jonotettiin, myös sisäänpääsyä. Periaatteessa valikoima oli runsas, mutta lähes kaikki oli loppu. Meteli on korviahuumaava ja kaiken kruununa joku mies pimputti pianoa. Aamupalalla! Olisivat senkin laittaneet täyttään jugurttihyllyä. Viiden tähden hotellit ei vaan sovi mulle.

Aamupalan jälkeen mentiin jokirantaan katsomaan kuinka kaupunki herää. Mummoja oli jo aamuvoimisteluissaan ja Li-joessa oli kymmeniä uimareita. Vesi ei kyllä näyttänyt erityisen puhtaalta. En ehkä itse uisi. Täällä moni vanhempi ihminen ui poiju köytettynä vyötärölleen. Kätevää.

Päivän ohjelmassa oli risteily Li-joella. Mukaan saatiin aivan ihanat lounasboksit! Sisältö ei vastannut aivan ulkonäköä, mutta tässä tapauksessa se ei haitannut yhtään. Ja mitä ihmeellistä oli Li-joessa? No siinä oli ympärillä karstivuoria eli vähän kuin sokeritoppia, eri muotoisia, eri korkuisia. Vähän ne James Bond saaret Thaimaassa. Tämä kansallismaisema on ikuistettu 20 yuanin seteliin. Rannalla vesipuhvelit tonki ruokaa ja ankat kaakattivat. Ihan kiva. Risteily päättyi johonkin turistirysään, ei jäänyt edes kaupungin nimi mieleen. Ei haittaa, ei tarvi mennä toista kertaa. Kaupunkiin jäi shoppaailuaikaa ennen hotelliin paluuta ja käytettiin se istumalla saksalaisessa beer gardenissa. 

Illalla jatkettiin samaa teemaa, kun käytiin irkkupubissa syömässä pizzat. Vaihteluna kiinalaiseen täytti vallan mainiosti tehtävänsä. Käytiin vielä siemaiseen mojitot hotellia vastapäätä olevassan  baarissa. Samalla murehdittiin sitä, että hotellit hinnoittelevat baarinsa niin pihalle, ettei niissä yhtäään nuukempi viitsi käydä. Saa Sheratonkin pitää  baarinsa. Nyt vielä vähän pakkaamista ja huomenna matkan viimeiseen kohteesen eli Shanghaihin. Saa nähdä miten Kiinan kansallispäivä 1.10 vaikuttaa reissusuunnitelmiin. Täällä se on iso juhla ja kansallinen vapaapäivä. Päästään bileisiin!

Maalta kaupunkiin

Yö hotellissa riisiterassien keskellä oli unohtumaton kokemus. Ei tullut mieleenkään sulkea verhoja, kun saatiin niin mahtava maisemahuone, vaan nukuttiin vähän niin kuin näyteikkunalla. Ensin vilkkuivat ravintoloiden valot, sitten tuli lähes täydellinen pimeys. Kukoilla oli kello sekaisin ja ne aloittivat kiekumisen ennen kahta. Ja kyllä ne sitten huusikin. Patja oli kova kuin tiiliskivi. Ei paljon nukuttu, mutta silti olo oli aamulla ihmeellisen rentoutunut. Aamupalan jälkeen oli vielä aikaa käydä kävelemässä ja kuvaamassa. Longji - parasta tällä reissulla.

Pari tuntia bussissa vei meidät Guiliniin. Ensin "pakkopullana" helmimyymälä, jossa nähtiin nauruhermoja kutkuttava muotinäytös. Kauniit kiinalaisnaiset keikistelivöt siihen malliin, että oli ehkä tarkoitus herättää miehet ja etenkin miesten ostohimot. Ei tehonnut onneksi Petriin. Moni kyllä osti korviksia ja kaulakoruja, eikä hinta ollut ollenkaan paha. Mutta kun ei käytä, niin ei tarvi ostaakaan.

Tehtiin myös pieni kaupunkikävely porukalla. Guilinissa on VAIN 1,5 miljoonaa asukasta, joten ilmankos tämä tuntuu ihan kotoisalta pikkukaupungilta. Vähän ehkä Nokiaa isompi. Kaupungin läpi virtaa joki, lisäksi on kaivettu pari järveä lisää. Puistoja ja kukkaloistoa riittää. Kaunis kaupunki. Riittää myös hikeä! Lämmintä Forecan mukaan 31, mutta taitaa olla alakanttiin. Onneksi hotellissa on uima-allas ja syöksyttiin heti uimaan, kun päästiin hotelliin. Pettymys oli ainoastaan se, että siellä sai uida ilman uimalakkia. Me kun oltais ehdottomasti haluttu laittaa ne päähän, kun kerran ostettiin. 

Hotelli on muutenkin aika hulppea Sheraton Guilin. Tämän blogin innokkaimmalle lukijalle eli Nupulle tiedoksi, ettei todellakaan mikään äitin läävähotelli. Aulallakin on korkeutta kuin Pyynikin näkötornilla, on maisemahissit (kuten elokuvassa Liekehtivä torni), pehmustetut sängynpäädyt ja vessassa peräti kaksi vessapaperitelinettä. Molemmissa myös paperia. Pienenä miinuksena todella likainen kokolattiamatto.

Syömään mentiin Tripadvisorista löytämääni intialaiseen ravintolaan nimeltä  Kali Mirch. Kysyin oppaalta sattuuko tietämään paikkaa ja sanoi "Tiedän, älkää menkö". Mutta mitäpä me uskottaisiin ja mentiin tietty. Uhmaikä. Tutulla viiden hengen porukalla syötiin mm. butter chickeniä, lamb currya ja naan-leipiä. Hyvää oli. Siis kaikki muu paitsi yksi riiviö (= lapsi), joka aluksi kaatoi jumalattoman pamauksen saattelemana tuolin, myöhemmin SEISOI kahteen kertaan pöydällä. Vanhemmat vetivät tyytyväisinä ruokaa. Ei vaan ymmärrä...

Ruuan jälkeen kierreltiin kävelykatua, jossa oli kauppaa kaupan vieressä. Väkeä oli kuin helluntaiepistolassa ja musiikki soi niin, että pää meinasi seota. Monessa baarissa paikalliset karaoke-kuningattaret lauloivat korviavihlovan kovaa, mutta syy jäi hieman epäselväksi. Jos tarkoitus oli houkutella väkeä sisään, niin vaikutus oli täysin päinvastainen. Täällä myös karaoke on pop. Jos viimeisenä iltana vetäisisi Sata salamaa. Kyllä niillä varmaan se on.

Illan päätteeksi käytiin kuvaamassa tekojärven rannalle rakennettuja pagodeja eli Auringon pagodia ja Kuun pagodia. Täällä kyllä ostaan käyttää valoja, jos missä. Ja sitten se vasta kummallisuus nähtiin: yksi hotelli (ei tosin meidän) muuttui vesiputoukseksi. Sen katolta pudotettiin epäilemättä tuhansia litroja vettä musiikin tahdissa. Ihmeellistä. Kiitos vinkistä Taisto!

Riisiterassit - onko tämä totta ollenkaan?

Tänään vaihdettiin taas maisemaa. Lennettiin Xianista Guiliniin, lähelle Vietnamin rajaa. Lento kesti vajaat pari tuntia ja siinä ajassa tarjoiltiin lounas - riisiä ja kanaa. Toiminta oli tehokasta, tiskat kerättiin 5 minuuttia siitä, kun ruoka tuotiin. Ei maistunut kyllä hongalle eikä haavalle.

Guilinista mentiin bussilla Longjiin. Täällä maisema on todella vehreää.. Matkalla pieniä kyliä tien varressa, yhteisvessoja ja pomelon myyjiä. Tiedättehän ne lapsen pään kokoiset hedelmät. Ei ostettu, kun ei vauhdista oikein voi ostaa edes tälläinen nopeahko ihminen. Bussista siirryttiin vielä shuttlebussiin, siitä jalkaisin mäkeä ylös ja 900 porrasta hotellille. Yllättävän  mukavasti meni. Petri oli kantajana, niin ei tarvinnut kantajalle maksaa. Päivän taksa olisi ollut 40 yuan per laukku, 250 yuan per koko ihminen. Matkatavaroista sen verran, että meillä on muutenkin niin vähän matkatavaroita, että aiheutamme hämmennystä kanssamatkustajille, oppaalle ja hotellipojille. Me ollaan ainoita, joilla pn vaan yksi yhteinen laukku - ja sekin porukan pienin. Tänä aamuna laukkupoika pimputti sitkeästi huoneemme oveen ja tinkasi "Just one bag?" No joo JUST ONE. Tänne Longjiin otettiin pelkkä reppu, matkalukun pitäisi odottaa Guilinin hotellissa.

Ja katsokaapas millainen huone saatiin Zhencher Hot springs hotellista. Kyllä kannatti patikoida. Vaelluskenkinä muuten entiseen tapaan Converset. Hyvin toimi. Huoneessa ihmetyttää se, että kuka idiootti haluaa peittää upean maiseman telkkarilla?  Tekisi mieli heittää mäkeen koko toosa. Helposti varmaan lentäisi, koska ikkunaseinä vaikuttaa olevan aika heppoista tekoa, Ei paljon nojata kannata.

Iltapäivällä käytiin vielä vuoren päällä näköalapaikalla ja nähtiin joka puolelle levittäytyvät terassiviljelmät. UPEETA!!! Nyt ei riitä sanat... Riisi alkaa olla kokolailla valmista korjattavaksi. Seuraavilla Tema-matkalaisilla lokakuussa on pelkät sänget pelloilla. Ollaan siis just oikeaan aikaan täällä. Sänki sopii paremmin leukaan kuin peltoon. Huomenna klo 7 aamupalalle, hetkeksi räpsiin kuvia ja bussilla Guiliniin. Ihana että sain tämän kokea.